Sitä miettii ihan tosissaan, että miten voi elää näin vanhaksi tekemättä juuri mitään mainittavaa elämänsä aikana. Sitä miettii lukiessaan ihmisten elämäkertoja, että miten tuo ehti parikymppisenä jo jättää ikiaikaiset jäljet maailmanhistoriaan. Sitä kokee itsensä niin helvetin pieneksi ja turhaksi.
Mulla on itsetunto-ongelma. Se on jatkunut ihan lapsesta saakka, mutta se on saavuttanut kolossaaliset mittasuhteet. Mä en ole koskaan tarpeeksi hyvä, en tarpeeksi mitään. Mä olen liikaa ja samaan aikaan aivan liian vähän.
Mä koen, että mun elämäni on tavallaan jo ohi. Mä kuljen laina-ajalla, tämä on joku helvetin turha jatko-osa, jossa ei tapahdu yhtään mitään. Mulla ei ole energiaa, mä en jaksa säätää ja vääntää asioita, että jotain tapahtuisi.
Odotan innolla tämän surkean filkan lopputekstejä.
4 kommenttia:
Itsetunto-ongelmat..tuttuja on.
Ja masennuksen keskellä sitä ole mitään. Madollakin on tärkeämpi tehtävä maan päällä.
Jos kuitenkin sulla olis joku juttu, joka olisikin vielä tulossa.
En halua lässyttää mitään turhaa, mutta mä kyllä uskon suhun.
Yksi tehtävä on ainakin olla mun Ystävä. Mun rakas ystävä.
Kiitos kauniista sanoista.
Joo, jotenkin muut elää elämää ja oma menee ohi.
Lemmy, just tolta se tuntuu. Kiva, kun piipahdit!
Lähetä kommentti