En tiedä miksi haluan aina vain palata Blogerdamiin. Ehkä mulla on jokin sisäinen tarve kuitenkin purkaa tätä elämääni ja ajatuksiani, niitä tunteitani, joita en pysty purkamaan kuin kirjoittamalla. En ole hyvä puhumaan itsestäni, olen hyvä kuuntelija.
Mä toivon, että ne, jotka mut teksteistäni tunnistaa, ei linkittäis tätä blogia missään. Mä tosiaan toivon niin. Uus alku? Ehkä. Parempi? Ei välttämättä. Jotenkin draama kasautuu taas elämääni kiihtyvällä vauhdilla.
Katellaan. Tervetuloa mun vuoristoradalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti