Menin sit suuressa viisaudessani ottamaan liian monta vanhaa unilääkettä eilen illalla. Huoh. Tänään kroppani on puoli minuuttia jäljessä eivätkä silmät tunnu pysyvän auki.
Virallisesti on tiistai, mutta minä en tässä tilassa ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tiistai on merkityksetön sana, vailla minkäänlaista ajatusta, ideaa, kontekstia edes. Elämälle kiitos mä pääsen tänään töitten jälkeen lääkäriin uusimaan toimivan lääkkeeni reseptin ja samalla pyydän kurkistamaan selkääni, joka on umpijumissaan sietämättömän särkyinen.
Tänään ei oikein verbaalinen osaaminen ole kukassaan. Tänään tahtois syödä jotain hyvää ja paeta peiton alle, sulkea nämä kivistävät ja verestävät silmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti