Kalenterin lukemisen jalo taito on kateissa tyystin. Nämä päivät, kun asiakkaat kirkuvat korvaan eivätkä ymmärrä suomea, nämä helvetin pitkät päivät... Näissä ei ole tarttumapintaa, ei syvyyttä. Lunttaan kännykän ruudulta viikonpäivän kuusi kertaa päivässä enkä siltikään tajua missä mennään.
Tämä angsti tätä työtä kohtaan kasvaa eksponentiaalisesti näinä päivinä, kun odottaa vain vapaata. Huominen työpäivä vielä... Onneksi nukkuminen sentään sujuu taas, kun sain apteekista lääkkeet. Sain myös lähetteen 10 kerran fysioterapiaan, en vain tiedä millä helvetin rahoilla kykenisin asian hoitamaan. Selkä on tulessa, umpijumissa.
En kykene unohtamaan tiettyjä lauseita ja asioita. Mistä saa tilata puoli litraa unohdusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti