Taas yksi salamannopeasti vierähtänyt viikonloppu takana. Minulla oli hauskaa, tapasin blogikuvioista tutun ystävän lauantaina, palaveerasin kuvauskeikkaan liittyen ja nauroin vedet silmissä. Jos nauru pidentää ikää, tuo tämäkin viikonloppu vuosia plakkariin varmaan kaksikymmentä.
Vaan sunnuntain ja maanantain välinen yö on aina murhaa, heräilen vartin välein eikä uni anna voimaa eikä rauhaa. Mikähän siinäkin on, joka jumalan vuosi tätä samaa.
Onneksi duunissa on enemmän porukkaa kuin viime viikolla, kiire ei välttämättä pakota kyynelehtimään illan koittaessa. Ja aamuvuoro on luksusta, olen kotona jo pikkuisen viiden jälkeen.
Erään nyt jo entiset bändikaverit esittelivät minut uudelle basistilleen lauantaina, mikä aiheutti pientä sisäistä hymyilyä. Olen ilkeä ja paha, mutta minkäs teet. Niin makaa kuin petaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti