Mut valtas eilen jotenkin ihan älyttömän hyvä mieli, kun ystävä tarjosi rahaa lainaan selvitäkseni tilipäivään saakka, kun toinen ystävä lähetteli pitkiä tekstareita ja kolmas toivoi tapaamista ja yhteistä vappua. Mä kävin ostamassa lähikaupasta ainekset herkulliseen risottoon, hurautin pyykkituvassa koneellisen pyykkiä, luin loppuun Sofi Oksasen Puhdistuksen. Mä nukuin hyvin, mutta liian vähän aikaa, mä en nähnyt unia, mutta mua pelotti vähän. Mun vatsaan koski ja mä pelkäsin oksennustautia. Pelkään sitä vielä tänä aamunakin, koska mua kuvottaa ja koskee. On kuitenkin jo tiistai ja vapaapäivät ovat ihan nurkan takana, en malttais odottaa. Ulkona ei ole kovin keväistä, on itse asiassa helvetin kylmä, mutta jollain lailla mä uskon sen tulevan, uskon siihen ihan eri tavalla kuin vielä viime viikolla. Mä odotan sitä aamua, jolloin mun tarvi enää palella näin, ei tarvi vetää talvitakkia niskaan eikä hansikkaita käteen.
Mä uskon johonkin nyt, mä en tiedä vielä mikä se on, mut mä uskon siihen ja se tuntuu hyvältä ja mä pärjään. Mä selviän. Mä jaksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti