Mikähän siinä on, että mä en vain yksinkertaisesti osaa lukea kalenteria. Aamulla innoissani luulin päivän olevan jo torstai, vaan metsäänhän tuo luulo meni jälleen kerran. Nukun taas hirvittävän huonosti joka yö, heräilen puolen tunnin välein ja stressaan täysillä duunia. En tajua miksi, ei se stressaamalla ainakaan helpotu, mutta minkäs päänsisäisille demoneilleen tekee.
Työpaikaltani kuuluu taas pöyristyttäviä uutisia. Eräs vanhempi kollega oli joutunut omilla rahoillaan ostamaan työpisteelleen pöytälampun! Omilla rahoillaan! Pöytälampun! Firman rahakirstuja vahtiva eukko oli vain todennut, että liian kallista ostaa lamppu. Herranen aika sentään tätä firmaa.
Vaan ei tunnu uutta duunia löytyvän. Onneksi mä voin valittaa tästä hommasta blogissani, olis kauheaa, jos kaiken joutuisi vain patoamaan sisälleen.
Jospa selviäisin tästäkin torstais... ÄH. Keskiviikkoa vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti