Aamulla herätessäni olin hetken huikean onnellinen, että on lauantai. Vähän aikaa intoiltuani iski todellisuus: perjantaihan se ja vielä iltavuoroa. Olen unissani taas tehnyt töitä niin, että kustannuspaikalle saavuttuani hyppäsin puikkoihin jo puoli tuntia liian aikaisin, mitä väliä. Tämän päivänhän sitä seisoo vaikka päällään, koska illalla pääsee siunatulle vapaalle.
Tämä aika on hirveän huono töiden etsimiseen. Pätkätöitä olisi, mutta uskallanko ottaa riskin? Kolmen kuukauden keikka vastaan vakituinen työsuhde? Huokaus.
Huutelen tyhjään bittiavaruuteen, missä ketään ei kiinnosta.
2 kommenttia:
Todennäköisesti huutelet monellekin, jotka sinua rakkaudella ja myötätunnolla seuraavat. Kenties muut seurailijat, kuten minäkin, miettivät vain kuinka sinua saa kommentoida.
Vaan mitäpä tuota miettimään. Kiitos kommentista!
Lähetä kommentti