Arkeni painaa niskaan nousevaa kyttyrää, selkääni särkee. Minua rauhoittaisi kovasti, jos saisin jonkin pienen lupauksen, että tilanne helpottaisi, että pimeys kirkastuisi. Vaan sellaisia lupauksia ei kukaan voi minulle antaa, en itse usko enkä toivo mitään, otan hetken kerrallaan niin kuin se on.
Hirveä kiire töissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti