Eilinen iltavuoro huipentui aivan käsittämättömään ruuhkaan, kun puoli neljältä eräs reitityspalvelu meni nurin ja sen korjaamiseen kului lähes kolme tuntia. Kollegani kanssa toistelimme samoja lauseita kilometrivauhdilla ja olimme illan päätteeksi käheitä kuin ankat. Kotiin päästyäni harrastin seinään tuijottelua ja haukottelua, kävin suihkussa ja painelin aikaisin peiton alle kirjan kanssa. Nukuinkin ihan hyvin, aamuöinen heräilykin alkoi vasta viideltä.
Tätä työpäivää (-iltaa) olen viettänyt välillä kyyneleet silmissä. Olen nimittäin tässä työn lomassa käynyt lukemassa entisen blogini mustaakin mustemmat tekstit. Hyvänen aika, miten on ihmeellistä, että olen vielä hengissä. Olen sen lisäksi jopa jotakuinkin onnellinen, mikä hämmästyksellä ja ilolla todettakoon.
Maailmani on ollut niin kovin julma, elämäni. Vaan tuulta päin, aloittaa ei voi kuin alusta. Mulla on paljon, mulla todella on. Ja kaikesta osaan olla kiitollinen, nyt jopa enemmän, kun muistan sen mustan. Kuilun, jonka pohjalla olin ja jonne melkein jäin.
Perjantaita. Reilun tunnin päästä kotia kohti, villasukat jalkaan ja ehkä hieman kahvia ja voileipiä. Viikonloppu, ah, ihan lähellä jo! Ja ensimmäinen työviikkokin selätetty. Hyvä minä!
2 kommenttia:
Aivan, hyvä sinä!!
<3- c
<3
Lähetä kommentti