Ensimmäinen työpäivä älyttömän pitkän tauon jälkeen on aina hankala ja vaikea ja kestää jotakuinkin ikuisuuden. Ainoa piristysmomenttikin eli Facebookin käyttö on poissaollessani kielletty, mahtavaa. Olen itse asiassa jopa melko ihmeissäni siitä, että ylipäätään pääsin mestoille tänään, sen verran sekava oli lähtötivoli kotosalla. Kävelin sporapysäkille ja jouduin palaamaan kaksi kertaa takaisin, kun tajusin unohtaneeni ensin matkakortin ja sitten kulkuluvan. Muutamia duunikavereita oli ilo tavata, mutta lannistavat sähköpostit ja muuttunut istumapaikka saivat minut jo väsymään kertaheitolla. Ja iltavuorollahan tämä siis alkoi, tietenkin, kuinkas muuten.
Lisätuskaa aiheuttaa se, että minulle on merkitty kesäloma syyskuulle. Siis syksyyn, ei kesään. En oikein vielä uskalla aloittaa siitä aiheesta nillitystä, mutta kenties jo loppuviikolla, kun olen taas työyhteisön tuottava jäsen (tänään olen täysin pihalla).
Voi tätä arkea, voi tätä duuniangstia, tuskapaskaroska hartioilla, putoispa se sohva päähäni nyt viimeinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti