Tänään on ihana päivä, lähden töistä jo puoli kolmelta ja saan vihdoin sähköt kotiini takaisin. Aion viettää illan tiskaten ja kahvia juoden, nautiskellen sähkövalosta ja jääkaapin hurinasta. Ylipäällikkö toki kostaa tämänpäiväisen aiemman lähtöni, pakottaa minut tulemaan huomenna iltavuoroon kesken aamuvuoroviikon, jotta menisin vielä enemmän sekaisin yhä jatkuvan unettomuuteni kanssa. En tajua miksi sen pitää minua kiusata, meillä on kuitenkin huomiseen iltavuoroon ihan täysi miehitys muutenkin.
Perjantai mulla on tällä viikolla vapaa ja aion pyhittää sen hurjaan siivoamiseen ja kämpän laittoon. Odotan sitäkin jotenkin tosi innolla, mikä lie keväinen höyrypääkohtaus menossa. Siivoan myös vaatekaappini, jotka ovat aivan liian täynnä vaatteita, joita en käytä joko väärän koon tai mallin tai yksinkertaisesti sen takia, että ne ovat jo vanhoja. Roudaan vaatteitani sitten UFFille tai vien itsepalvelukirpparille, sitä en ole vielä päättänyt.
Eilen sain hysteerisen naurukohtauksen töistä kotiin mennessäni. Kotioveni nimikylttiin oli ilmestynyt nimeksi Israil. Kikatin yksinäni kaikuvassa käytävässä ja pelkäsin avata ovea, josko näkisin siellä aivan vieraat tavarat ja ihmisen. Huoltoyhtiö on siis varmasti vahingossa vaihtanut väärään oveen nimen, mutta aikamoisen absurdi tilanne. Vuokranantajan kanssa tekstailin illalla ja hän kehotti ensin tarkistamaan tilanteen tuon oikean Israilin kohdalta, että ottaisiko siitä sitten aviomiehen ja vaihtaisi nimen. (Vuokranantajani on erittäin huumorintajuinen henkilö.)
Katson kelloa kolme kertaa minuutissa ja tahtoisin jo pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti