Asiat kasautuvat, senhän tiedän, monesti sekä hyvät, mutta etenkin ne huonot. Mikään ei tunnu onnistuvan taas. Kaiken tämän taloudellisen helvetin keskellä vielä vanha kännykkänikin sanoi itsensä irti, ei päästä minua tekstailemaan eikä soittamaan, sammuilee itsestään ja on sanalla sanoen varsinainen pain in the ass. Rahat eivät tietenkään riittäisi uuden puhelimen ostoon, mutta pakkohan se on, kun elämänlanka on niin kovin ohut. Se Kela saisi nyt pikkuhiljaa tehdä jotain sairauspäivärahani suhteen, menetän hermojeni lisäksi kohta tässä hommassa myös järkeni.
Vaan onneksi on mahtunut huikean onnellisia hetkiäkin taas elämään. Cistan ja siippansa synttärit pidettiin lauantaina heidän kotonaan. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka minä noiden ihmisten seurasta nautin ja kuinka heitä rakastan. Cistan kanssa onnistuimme valvomaan koko yön, sunnuntaita jatkettiin samoilla silmillä naureskellen. Juhlat olivat mitä parhain irtiotto arjesta, seura maailman parasta, ruoka taivaallista ja vaikka olen edelleen väsynyt, olen myös iloinen ja onnellinen, että kaikesta piilevästä ahdistuksesta huolimatta lähdin paikan päälle.
Tiistai etenee kuin täi tervassa ja minä mietin, milloin mahdan seuraavan kerran nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti