Vietän lauantaiaamua kustannuspaikalla hieman krapulaisena ja väsyneenä. Eilen duunista päästyäni tapasin Kissan ja Kirjan sekä Siilitabletin Alppiharjun sydämessä, nautittiin pari olutta ja tietovisailtiin, killisteltiin auringossa ja naureskeltiin. Jatkettiin vielä kantabaariin, josta mun piti poistua pikimmiten kotikoloon, mut ilta venähti, kun seura oli hyvää, Prätkähiiri pelmahti paikalle ja suunniteltiin asuntoautomatkaa Eurooppaan (Prätkähiiri oli nähnyt unta, että menemme moiselle retkelle). Nukuin taas jotain huikeat kaksi tuntia ja hinauduin hurjan aikaisin usvapöndelle surkeista bussiyhteyksistä johtuen.
Elän kummallisessa vaiheessa Kissan ja Kirjan kanssa. Kissa uhoilee ja vittuilee ja dissaa minua oikein urakalla ja mulla alkaa loppua kärsivällisyys sen kanssa. Kirja taas on läheisempi kuin koskaan, eilenkin Kissan mesotessa veti minut mukaansa tupakalle ja pokeripelin ääreen, jutteli mukavia ja ihmetteli ääneen maailmaa ja vaimoaan. Aina, kun mä sitten otan asian puheeksi Kissan kanssa, sen dissaukset ja vittuilut, se alkaa itkeä, jolloin me päädytään siihen tilanteeseen, että mä lohdutan Kissaa, kun se on loukannut mua tosi syvästi. Tässä on jotain todella kieroutunutta ja perustavanlaatuisesti väärin, mä tiedän, mut tää on hirveän hankala tilanne, kun mä en kuitenkaan halua menettää sitä ihmistä. Olis ehkä parasta vetäytyä vaan joksikin aikaa muiden ystävien seuraan, Naapurin ja Efektin ja muiden ja antaa Kissan kelata tämä kriisinsä läpi. Mä en ole enkä halua olla mikään sen heittopussi, joku, jota se voi katsoa alaspäin.
Tänään tämä lyhyt työpäivä, jonka jälkeen ajattelin käydä ehkä syömässä jossain. Josko nukkuakin saisin, se olis ihanaa ja tulis niin tarpeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti