Viimeinen jalkakontrolli Töölössä oli juuri sitä, viimeinen. Lääkärin mukaan jalka on parantunut hyvin ja säryt kuuluvat vielä asiaan. Asento on oikea ja nivelsiteet vahvat. Polvi alkaa siis olla kuosissaan, mutta mistä mä saisin nilkat? Jälleen samalla lailla kuin viime kesänä ovat nilkkani jalkapallon kokoiset ja jalat särkevät aivan tajuttomasti. Ostin jotain luontaistyyppistä lääkettä apteekista, jonka pitäisi auttaa jalkojen turvotukseen, mutta en ole huomannut niistä olevan mitään apua. Tulen hulluksi, kun en voi kävellä ilman, että minuun sattuu aivan saatanasti. Tänään minun pitäisi saada illalla tosi paljon aikaiseksi, mutta pelkään kaiken touhuilun kaatuvan jalkoihini. Eilenkin kotiin päästessäni jalkani olivat jo niin tulessa ja kipeät, että pelkkä suihkuun ja takas -kävely oli työn ja tuskan takana. Ne näyttävät niin kauheilta, nuo säärieni jatkeena roikkuvat jalkapallot, mutta vielä kauheammilta ne tuntuvat. Iho on niin kireällä, että se soi ja tuntuu, kuin jalkojeni sisällä palaisi nuotio, oikea rovio.
Elämme onnellisesti tiistaita. Mulla on tämän viikon perjantai vapaa, joten ollaan aika loppusuoralla tässä viikossa jo. En malta odottaa, että saan nukkua yhden yön kunnolla ja pitkään. Viime yönä nukuin poikkeuksellisen hyvin, mutta säälittävän lyhyesti ja ytimekkäästi.
Töissä on kummallisen hiljaista, vaikka yksi vastaanottava pankki on rikki. Chillailen poikain kans kahvimukit käsissä, kotiinpääsyä odotellen, taas yhtä päivää lähempänä perjantaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti