Erittäin oivallisen viikonlopun kohokohtina mainittakoon pankkiautomaatin tuplaklikkaus, Prätkähiiren tyttöystävän kanssa puhelimessa puhuminen, kunnon hysteerinen naurukohtaus Kissan kanssa, Siskopienen tapaaminen yllättäen kadunkulmassa sekä perjantainen villasukkamiihailu Naapurin asunnossa. Nämä lentävät ohi niin nopeaan, nämä säälittävän lyhyet vapaahetket ja taas on sukellettava iltavuoroviikkoon, vaikka ahdistaa ihan kympillä. Lomaan on vielä viisi täyttä työviikkoa, hyvänen aika. Kuinka kestän tätä hommaa vielä viisi viikkoa, sitä en tajua.
Laajassa toveripiirissäni erotaan nyt urakalla, seitsemänvuotisia suhteita lyödään läjään ja jotenkin se muuttaa dynamiikkaa, muuttaa ihmisiä, luo samalla kuitenkin myös mahdollisuuksia uuteen hyvään elämään. Eroaminen on aina ihan hanurista, mutta jotkut erot ovat helpompia kuin toiset. Jotkut erot ovat jopa välttämättömiä, asianosaisten mielenterveyden kannalta, mutta koskaan en lakkaa ihmettelemästä sitä helppoutta, jolla jotkut eronsa hoitavat.
Olen nukkunut huikeat kaksi tuntia ja jalkojani särkee suunnattomasti. Toivoisin, että mulla olisi täällä töissä pesuvati täynnä jääpaloja, jotta voisin jalkojani siellä liottaa. Hiukseni leikkivät luonnonkiharaa ilman kosteuden vuoksi ja nenässäni on kirkkaan punainen rupi. Olen väsynyt ja täydellisen epäviehättävä, mutta minun pitää selvitä tästäkin viikosta. Zen? Mikä se on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti