Liian vähän nukuttuja tunteja taas takana. Ilma on seisova ja tukkapehkoni alla on miljuuna astetta lämmintä. En valita hellettä, rakastan sitä, pyyhin hikeä ohimoiltani ja yritän taas asennoitua tiistaihin.
Eilinen työpäivä oli raskas, lomaltapaluu ottaa aikansa, oli loma kuinka lyhyt hyvänsä. Jotenkin tällä minun alallani kyllä viikossakin ehtii taas tapahtua niin paljon, että tekee tiukkaa pysyä perässä. Ihmeellisesti sitä kyllä on oppinut asioita, hyvänen aika, hallitsen suvereenisti sekä analogiset puhelinverkot, kaapeliverkot, adsl-verkot, gprs-verkot, Finanssialan Keskusliiton uusimmat määräykset ja ALV:t. Iltavuorossa ehdin iloisesti kuitenkin kirjoittaa kaksi työhakemusta, nyt alkaa syksyn paikkoja tulla hakuun. Nyt peukkuja ja rukoiluja peliin, että vihdoin pääsisin täältä pois, jonnekin lähemmäs kotikaupunkia töihin.
Harmittelen, etten pääse Ruisrockiin, etten ole vapaa, enkä rahoissani. Vaan kostoksi olen ajatellut viettää ensi viikonlopun pyykinpesun, ruoanlaiton ja kirjojen parissa.
Ei hassumpi kosto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti