keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

STRAWBERRY FIELDS FOREVER

Kaninkolon kokoinen kämppäni oli kuin sauna viime yönä, enkä ole juurikaan nukkunut. Vaan enhän minä nuku muutenkaan, että mikäs tässä on ollessa. Ilmatieteen laitoksen mukaan ilman kosteusprosentti on täällä päin Suomea 85, se on melkoisen korkea ja minun on sen vuoksi helppo hengittää. Sääli vain, että duunipaikan ilmastointi sekoilee urakalla, välillä se on kokonaan pois päältä ja välillä puhaltaa jääkaappityyppisesti.

Yksi kappale kissoja olisi ruokittavana viikonlopun ajan. Ihanaa, en ole pitkään aikaan ollut kissavastuussa. Haen tänään illalla avaimet sinne ystävän asuntoon ja huomisillasta alkaen mustavalkoinen jättiläiskissa on minun vastuullani. Mietin vain, että miten se pärjää, kun pääsen töistä kaupunkiin niin myöhään. Eilenkin usvapöndeltä lähtevä bussi oli vartin myöhässä, joten Kalliossa olin vasta puoli yhdeksältä. Ahdistaa tämä matkailu töistä ja töihin, oikein tosissaan. Työhakemuksia väsään lisää varmaan tänään illalla, tärkeimpänä työpaikkakriteerinä taitaa tällä hetkellä olla juuri nimenomaan paikan sijainti, mikä on tietenkin täysin absurdia, mutta ei minulla ole oikein varaa toivoa mitään muuta.

Keskiviikko, keskellä viikkoa. Kuinka tämä voi olla näin tahmeaa? Maanantaista keskiviikkoon on yhtä monta päivää kuin perjantaista sunnuntaihin, mutta toinen lentää selällään ja toinen ei suju millään.

Ei kommentteja: