Olen huolissani ja minua pelottaa. Minulle tehtiin viime kesäkuussa se katetriablaatio, sydänoperaatio, jossa minulta poltettiin sydämestä ylimääräinen johdin pois. Viimeisen kolmen-neljän viikon aikana minulla on ollut paljon uusia sydänoireita, voimakasta läpätystä rinnassa ja muitakin epämiellyttäviä tuntemuksia. Nyt uutena oireena molemmat jalkani, varsinkin oikea, ovat turvonneet päivittäin jalkapallon kokoisiksi. Se on hälyttävää, eikä minun pitäisi miettiä asiaa ollenkaan vaan painua suoraan päivystykseen. Se voi olla merkki laskimotukoksesta tai sydämen vajaatoiminnasta, jälkimmäistä epäilen, koska kaikki muutkin oireeni täsmäävät siihen. Minua pelottaa, tahtoisin tuon kaiken vain menevän pois. En vain tahtoisi kokea sitä enää, sairaalaa ja sitä kaikkea. Jos saan tappotuomion, sydämen vajaatoiminnoista kärsivien elinaikaodotukset ovat huikean lyhyitä... En tiedä. Minua pelottaa ja olen yksin. En oikeasti, onhan minulla ne rakkaat ystävät, jotka eivät katoa mihinkään, mutta silti tässä tilanteessa minulla on vain itseni. Itseni, jota jo valmiiksi muutenkin inhoan. Itseni, jota vierastan.
Viimeksi ollessani sydänasioissa sairaalassa, petti Eräs. Kuka tällä kertaa kääntää selkänsä, kuka repii sieluni riekaleiksi?
1 kommentti:
Voi RAKAS---------------
c
Lähetä kommentti