Iltavuoroaamu 4/10 käynnistyi kankeasti, koska jalkani huutavat hoosiannaa jo heti koskettaessaan lattiaa. (Itse asiassa jo ennen sitä, peiton koskettaessa niitä...) Onneksi bussimatkaa virkisti hyvä kirja, jota en olisi malttanut laskea käsistäni. Ja onneksi on "jo" torstai, ehkä tämäkin viikko siis kestetään.
Ystäväni Efekti on löytänyt elämäänsä ihanan miehen. He ovat kiertäneet toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa, mutta viimeinkin tavallaan antautuivat tunteen vietäväksi. Olen ihan älyttömän onnellinen molempien puolesta ja jollain lailla alan uskoa siihen, että ihmisille todella voi käydä niin. Naapurikin suorastaan hehkuu onnea uuden parisuhteensa johdosta ja minä ihmetellen virnuilen taustalla, omaa älytöntä ihastustani vaalien. Kesä on rakkauden aikaa, kesä on suuria tunteita ja onnea. En tiedä mitä syksy tuo tullessaan, toivon uutta työpaikkaa ja jos en sitä saa, alan pakata kamojani ja suunnitella suuntaa, jonne lähteä. (Tietenkin asiaan saattaa pienesti vaikuttaa myös Atlantti, mutta minä en usko tähän juttuun, mulla ei ole voimia uskoa siihen, että syksyn tullen nämä tunteet eläisivät edelleen meissä molemmissa. Toivon toki, voi kyllä vain, mutta uskominen on eri planeetalta.)
Päässä soi Iggy Pop ja aika mataa tuskastuttavan hitaasti, kuten iltavuoroissa niin usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti