Tuskastuttavan hitaasti etenevä työviikko tämä. On vasta keskiviikko ja mä olen poikki, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kauheaa ajatellakin, että iltavuorot jatkuvat vielä ensi viikon...
Eilen ystävä informoi avoimesta työpaikasta, johon naputtelin illan työtunteina hakemuksen. Sisäsiisti päivätyö kantakaupungissa, voisko parempaa ollakaan? En toivo liikoja, mutta hiukan sentään.
Kotosalla puhelin soi monta kertaa, väärä mies soitteli ja ruinasi treffeille viinanhuuruisena. Hymähtelin itsekseni ja kieltäydyin, en minä mitään deittailua sarjahurmaajan kanssa tässä kaipaa.
Tavallaan tuo ulkona vallitseva syksyinen ilma korreloi mieleeni. Matala on se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti