Syksyisen sateisen päivän kruunaa ikkunani takani menossa oleva puunkaatosavotta. Alkavat rakentaa jotain uutta moottoritien liittymää, räjäytykset alkavat kuulema 28. päivä. Ihan huippuhienoa olla puhelinduunissa, kun ikkunan takana on räjäytystyömaa. Not.
Eilinen töistä lähteminen oli jotenkin niin surkuhupaisuuden huippu. Venattuani dösää pienen ikuisuuden jalat ja selkä särkien, oli matkan varrella yksi iso risteys totaalijumissa ja dösä seisoi siinä liikkumatta vartin verran. Käytyäni apteekissa ja kaupassa pikaisesti, olin kotona "jo" puoli yhdeksältä illalla. Huippufantsua.
Fiilikset ovat siis jotakuinkin nollilla, vaikka yritänkin koko ajan keksiä jotain iloista ajateltavaa. Jotkut päivät vaan on sellasia, toimii huonommin.
Tänään, jos ikinä pääsen töistä kotiin asti, on käytävä ruokkimassa Naapurin kalat. Onneksi sain luvan pestä siellä koneellisen pyykkiä, helpottaa arkea. Vielä kun onnistuisin korjaamaan kirjoituspöytäni ja tietokoneeni... Huoh. Ei tänään, ei millään. Haaveilen omasta sängystäni ja pitkistä unista. Syksyn ja talven mittaisista ehkä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti