Eilinen oli kai jonkin sortin ennätys, kahdeksan tunnin työpäivään meni matkoineen 12 tuntia. Mä niin mielelläni kirjoittaisin, et olen nukkunut hyvin, levännyt ja relannut, mut niin ei ole asian laita. Mä olen uuvuksissa ja mun selkää särkee.
Elämälle kiitos on perjantai, pääsee pariksi päiväksi pois täältä. Mä aion tavata ystäviä, siivota, tiskata ja nukkua. Mun pitäs raivata ikkunan eteen tilaa ikkunaremonttimiehille, mutta mä en tajua miten. Mun kämppä on tikkuaskin kokoinen ja ikkunan edessä on kirjoituspöytä, johon pelkkä koskettaminen saattaa aiheuttaa sen romahtamisen. Mun on joko pakko purkaa se osiin tai kutsua puuseppäystävä katsomaan, voiko sen korjata. Mä pelkään ettei voi, jolloin se on kyettävä hävittämään lopullisesti.
Mä palelen ja mun päässä risteilee tasan kaksi ajatusta: nukkumaan meno ja Atlantti.
Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti