Vasta yksi kymmenestä iltavuorosta lusittu ja olen aivan uuvuksissa. En tiedä mikä minua nyt näin väsyttää, olen nukkunut kuitenkin hyvin. Ehkä lähestyvä syksy tekee asioita, ehkä tämä alituinen jalkasärkykin vaikuttaa. Minusta tuntuu kuin olisin se sadun merenneito, joka sai jalat sillä ehdolla, että jokainen askel sattuu kuin tikarinpisto. Koipeni ovat turvoksissa kuin jalkapallot, niitä särkee ja kolottaa joka sekunti. Olen kolme tai neljä kertaa jo käynyt lääkärissä, eikä ketään ole kiinnostanut. Olen jo melkein sitä mieltä, että amputointi olisi parempi vaihtoehto, kuin tämä alituinen kipu. On hassua ikävöidä omia jalkojaan, mutta niin minä nyt teen.
Olen surffanut netistä etsien vuokra-asuntoja Lontoosta. Olen mielessäni jo jakanut omaisuuteni, levyt sinne ja kirjat tuonne ja astiat kolmannelle.
Kunpa Atlantti palaisi jo maisemiin, helpottaisi kummasti nähdä hänen hymyilevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti