Eilinen venähti pitkäksi, tapasin Efektin töiden jälkeen, menimme kantabaariin kumoamaan muutaman tuopin. Oli hauskaa, naurettiin ja juteltiin ja välillä hymyiltiin typerinä ja katsottiin kaukaisuuteen ajatellen omiamme. Tänään olen tietenkin väsyneempi kuin laki sallii, mutta teki mielelle hyvää tuulettua hieman. Ja teki hyvää saada puhua niistä salatuista asioista, Atlantista ja kaikesta siitä, mitä tämä ihastuminen on tuonut tullessaan.
Haaveilen lomasta, haaveilen muuttamisesta, haaveilen uudesta työstä, haaveilen miehestä. Samaan aikaan tiedän, että jos yksikin noista haaveista toteutuu, muilla ei enää ole niin suurta väliä.
Eilen kirjoittelin ystävän kanssa. Ajattelin uskaltautua käymään blogimiitissä hänen kanssaan. Olen vielä elossa ja hengitän, haluan ihmisten näkevän sen. En tiedä kuinka järkevää se on, mutta en välitä. On aika olla olemassa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti