Eilinen sujui rattoisasti päivystävän hammaslääkärin odotushuoneessa Ruskeasuolla. Hampaastani putosi aamulla yli kaksikymmentä vuotta vanha kruunu, joka jätti jälkeensä teräväreunaisen hampaanjämän. Onneksi sain ensiavuksi siihen pikapaikan ja maksusitoumuksen, jotta voin mennä korjauttamaan hampaan yksityiselle.
Tulevan lauantain bileet on suurin piirtein lyöty lukkoon esiintyjiä ja ruoka-asioita myöten. Odotan innolla, että saan tuon projektin hoidettua ja pois päiväjärjestyksestä, sillä yllättävän stressaavaa tämä on ollut. Nauroinkin Efektille, että todennäköisesti itse saan paskaraivarit siellä ja alan riehua, kun stressi purkautuu. Toivottavasti en kuitenkaan, pitää olla skarppi ja varovainen.
Skarppi ja varovainen pitää olla myös töissä, kun pinna on kireällä kuin viulun kieli ja Ylipäällikkö vaanii selän takana jokaista hengähdystäkin.
Voi elämä. Ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti