Kävin eilen töitten jälkeen noutamassa valtavan kassillisen farkkuja, jotka minun pitäisi ystävälle korjata, paikkailla ja lyhennellä ja semmoista. Eri asia sitten milloin ehdin ja viitsin nostaa ikiaikaisen, äitivainaalta perimäni Singerin kehiin. Autan ystäviäni aina, kun voin. Järkkään bileitä, lahjakeräyksiä, lainaan kirjoja ja elokuvia, olen kuuntelevana korvana huolille. Kirjoja ja elokuvia saa aina ruinata takaisin kuukausitolkulla (eräissä tapauksissa jopa vuositolkulla) eikä kukaan kuuntele minun huoliani. Itse olen roolini valinnut, mutta joskus se vituttaa.
Töitä on oikeasti niin paljon, että ei tässä ehdi kissaa sanoa välissä. Onneksi tämä nykyinen on suurimmaksi osaksi sellaista työtä, jonka voi tosiaan unohtaa tyystin, kun astuu firman ovesta ulos ja lähtee himaan. Illat ovat ihania, kahvia tai pussikeittoa tai teetä, kirjoja, suosikkisarjoja. Tahtoisin alkaa käydä uimassa, mutta en tiedä mistä saa lihavien ihmisten uimapukuja. Ihohan mulla ei sitä uimista kestä, mutta olen päättänyt valita uimisen siitä huolimatta. Jotain on tehtävä, jotta saa selkänsä edes pikkuisen parempaan kuosiin, eikä se nyt muutenkaan mulle pahaa tee liikkua vähän. Uimahalliin on kotoa sitä paitsi vain muutama kymmenen metriä matkaa, mikä etu.
Tiistain toivotut, eli kiirekiire ja hoppuhoppu, onneks ei sentään maailmanloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti