Kappas helvettiä, se on tämäkin työviikko vihdoin lopuillaan. Pienesti pitäs ylitöihin tulla huomenna, mut en mä tiedä, mä jotenkin kuitenkin tahtoisin vaan nukkua huomenna. Nähtäväksi siis jää. Onneks meillä ei pakoteta ylitöihin, vaan se on jokaisen oma valinta.
Maiharit jäivät eilen hakematta, koska bussi oli myöhässä ja olin varannut pyykkitupavuoron. Sinne oli ehdittävä, muutoin pyykinpesu olisi siirtynyt liian pitkälle. Josko tänään töitten jälkeen sinne postiin pääsisin, harmittavasti se sijaitsee täysin eri suunnassa kuin elämäni, joten se ei ole koskaan mitenkään matkan varrella. Aina pitää tehdä älytön kieppi.
Kollegoista enää yksi on poissa, joten pienesti ehkä helpottaa. Helpottaa toki myös se, että on perjantai, olemme aina hyväntuulisia ja lievästi hysteerisiä perjantaisin. Nauraminen lisää työtehoa, ihan oikeasti, kyllä täällä puurretaan pää hiessä, mutta on niin mukavaa, kun on samanhenkisiä hulluja täällä hihittämässä.
Kello ei kulje, kun odottaa jotain. Jaa mitäkö? No, kotiinpääsyä ja viikonlopun alkamista. Vapaata. Ostan kaupasta ananasta ja kukkakaalia, juustoa ja kahvia. Luen loppuun tylsähkön John Grishamin, jotta pääsen etenemään seuraavaan, paljon kiinnostavampaan kirjaan. Kuuntelen musiikkia ja jossain vaiheessa on soitettava vuokraemännälle, koska neljäsataa vuotta vanha jääkaappini on nyt todellakin hajoamassa, pakastelokero oli lämmennyt itsekseen ja piti heittää siellä olleet pakastevihannekset roskiin. Jääkaappiosa on sentään vielä kylmä, mutta eihän semmoisella vanhalla raiskalla enää pärjää. (Jenkkikaapin vuokranantaja lupasi ostaa silloin, kun muutin kyseiseen asuntoon, reippaat kaksi vuotta sitten. Jaah, aika pitkä toimitusaika.)
Rakkaat, hyvää viikonloppua kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti