Hysteerisen lyhyen yön jälkeen matkustaminen usvapönden pakkaseen ei kohota mieltä. Mielen kohottamiseksi mietin, että duuni ei tee ohareita, duuni pysyy täällä ja kollegat myös. On vaikea kuvitella, että jonain maanantaiaamuna duuni ei oliskaan täällä, laittais vain tekstiviestin tai soittais, että nyt ei kykene, nähdään joskus toiste.
Huomiseksi on luvattu lumisadetta tähän maailmankolkkaan. Mulla ei ole kenkiä, mä en suostu enää milloinkaan laittamaan jalkoihini niitä, joiden takia kaaduin ja mursin jalkani viime tammikuussa. Ne ovat niin liukkaat, että kaadun takuuvarmasti, jos niillä yritän eteenpäin komuta. Mistä mä löydän kestävät ja hyvännäköiset talvikengät, jotka ei maksa mitään?
Jollain lailla tökkii tämä maanantai. Tekisi mieleni silpoa jotain palasiksi, viillellä veitsellä vatsa auki, violent thoughts and a dark mind. Aamukahviin ei ollut maitoa ja pöytäni on sekaisin, kuin ajatukseni, miten tämä nyt tänään on taas niin vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti