TIME AND YOU

Kaunis Naapuri sai kauniin asuntonsa myytyä ja minä olen viettänyt viikonloppua lähinnä keskenäni, yksinolosta ja rauhasta nauttien ja liian suuria ajatuksia kelaillen. Kohta Naapuri ei enää ole naapuri ja minua pelottaa, että kadotamme toisemme välimatkaan. Ei hän kauas mene, mutta silti. Perjantaina käväisin töitten jälkeen kantabaarissa, tapasin Lelun ja Hatun ja muitakin, olin liian väsynyt ja liian ilkeäkin. Suunnitelmat menivät jälleen uusiksi, vai pitäisikö sanoa palautuivat alkuperäisiinsä, kun Tampereelta tuleva ei tullutkaan ja minä sukelsin alati kiehtovaan kirjojen maailmaan, söin hyvin ja naureskelin dvd-boksillisen verran amerikkalaista sitcomia parhaimmillaan. Minä vietin isänpäivää soittamalla isälle ja istuen sen jälkeen matolaatikkoni edessä asentaen ja poistaen ja asentaen ja poistaen. Vihaan "tietokonettani", ikivanhaa purkkia, joka ei jaksa pyörittää mitään ja saa minut hyperventiloimaan raivosta. Rakastan tekniikkaa silloin, kun se toimii moitteetta. Olisi mietittävä muuta, mentävä suihkuun ja nukkumaan, mutta mielessä on liian monta asiaa yhtä aikaa ja maanantai koittaa tuossa tuokiossa. Kelaan kilometrivauhdilla muuttamista, työtä, ihmisiä, juomisia ja syömisiä, luistelemista ja karkaamista. Tiedän kuulostavani sekavalta, mutta sellainen minä olen tänä sunnuntaina, telaketjuilla ruhjottu kompaktiruumis.