MOUNTAIN

Muutoin melko sujuva aamu muuttui kaaokseksi kustannuspaikalla, kun tietyn operaattorin kännyköillä ei ole kenttää ollenkaan ja tärkeimpiin ohjelmiimme pääsee kirjautumaan vain ja ainoastaan tekstarina toimitettavalla vaihtuvalla salasanalla. Puoli tuntia pihalla seisottuani sain saliksen, mahtavaa, kuinka minä edelleenkin rakastan tekniikkaa silloin, kun se toimii moitteetta.

Duunijengi on suurimmaksi osaksi huonolla tuulella tänään, kumma miten se tarttuu. Tai en minä tiedä onko se huonoa tuulta vai vain maanantaiväsymystä ja duuniangstia. Miten vain, hiljaisuuden rikkovat vain satunnaiset yskimiset, puhelut ja koneiden humina. Itse kuuntelen musiikkia kuulokkeet päässä, litkin kahvia ja yritän orientoitua viikkoon. Jotkut biisit tuovat hymyn huulille, voi kunpa voisi antaa jollekin lahjaksi kyvyn kuunnella musiikkia samalla tavalla kuin minä.

Lähtisin jo kotiin, jos voisin. En lähde käyntiin enkä tajua puoliakaan siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Vaikka viikonloppu oli pitkään aikaan paras, saisi se silti olla aina ainakin päivän verran pidempi. Jos olisi varaa, tekisin nelipäiväistä työviikkoa. Jos olisi mahdollisuus, tekisin välillä etätöitä. Voi näitä loppumattomia haaveita.

Tarvitsen energiaa ja hymyjä, onneksi on tämä musiikki, Jan Stenfors korvassa.