Kas, maanantaiaamu taas, kuinka voi olla mahdollista? Viikonloppu lensi siivillä, tapasin ystäviä ja kuuntelin runsaasti musiikkia. Selkäni on tavattoman jumissa, hartioita särkee ja lonkat ovat tulessa. Kun pääsisi hierojalle...
Töitä on niin paljon, että voisin istua tässä koneen ääressä viikon putkeen enkä silti saisi käsittelyjonoa merkittävästi purettua uusien tilausten kohdalta. Menyt viikonloppu oli osastonvaihdon jälkeen ensimmäinen, jolloin näin unia töistä eli stressitaso on aika korkea. Onneksi tänään miehitys osastollamme on täysi, joten saamme ainakin jotain aikaan.
Pähkäilen taas ihan hulluja juttuja, yritän jotenkin ajatuksissani lentää mahdollisimman kauas, ja samalla paukuttaa töitä menemään. Ehkä tämäkin viikko muuttuu helpommaksi, tämä maanantai ei tunnu yhtään hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti