Oh, musiikki, kuinka mä voisin elää ilman sitä? Mä en muistanutkaan miten hienoa on kävellä kadulla ja antaa biisin yllättää ja viedä mukanaan. Kun korviin kajahtaa nyt vaikkapa Wildheartsin Beautiful me Beautiful you, suu vetää väkisinkin hymyyn ja askel on kevyempi. Mä voisin kävellä uusissa bootseissani kymmeniä kilometrejä, antaa vain musiikin viedä.
Töissä on töitä. Älyttömästi töitä. Kiva silti, että on töitä. Etten ole työtön, esimerkiks.
Tänään fiilis on mittaamattoman paljon parempi kuin eilen, miten maanantai osasikin olla tahmea ja pitkä. Illalla sentään Kauniin Naapurin näin, palautti skannerini ja antoi samalla lahjaksi setin ihania skumppalaseja, aivan kuin minulla niille nyt varsinaisesti käyttöä olisi. Vaan ne ovat kauniit ja sopivat minulle, mustine jalkoineen. Kuinka kummallista ajatella, että kohta Naapuri ei enää ole naapuri ja pitääkö minun nyt keksiä hänelle uusi nimikin. Minun tulee kovin ikävä kattoterassikahvittelujamme, juorutuokioita pihassa, yhteisiä iltoja. Elämä jatkuu toisaalla, mutta miksi minusta tuntuu, kuin jäisin jonkunlaiseen tyhjiöön?
Puhelinpäivystyvuoroni päättyy kahdeksan minuutin kuluttua, silloin tungen napit korviini ja sukellan taas sinne, mitä niin kovasti rakastan, musiikin syviin vesiin, joissa minäkin voin olla kevyt, leijailla tuulen mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti