Torstai, käsittääkseni, hyvin nukutun yön jälkeen sekoilin aamutoimissani siihen malliin, että myöhästyin sporasta ja sitä kautta dösästä ja sitä kautta tietenkin töistä. Vaan onneksi aamukollega oli ajoissa ja hyvällä tuulella. Kahvia piisaa ja töitä, huoh, niitä on ihan riittämiin ellei jopa lievästi sanottuna liikaa.
Eilen firman henkilökunta äänesti työsuojeluvaravaltuutettua ja meikäläinen on semmoinen nyt sitten. Olen yllättynyt saamastani äänimäärästä, en olisi uskonut kuin lähimpien kollegoiden äänestävän minua. Vaan varsinainen äänivyöry tuli, mistä, en tiedä. Saa nyt sitten nähdä, meillä on jo tänään ensimmäinen työsuojelukokous, että torpedoidaanko minut johdon toimesta tylysti heti kättelyssä.
Käsittämätön hartiasärky valtaa alaa ja huomenna, oi huomenna mä pääsen viettämään taas viikonloppua. Elämäni on kovin tylsää ja talviunetkin olisivat ehkä tapahtumarikkaampaa aikaa kuin minun arkeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti