Heräsin aamulla siihen, että en ollut laittanut herätystä päälle. En tosin myöhästynyt kuin vartin töistä, onneksi kollega oli kasilta paikalla. Myöhästelemme vuorotellen, se on jotenkin sympaattista.
Illalla vietin aikaa juuri niin, kuin haluan iltaisin viettää aikaa: kahvitellen, suosikkisarjaa dvd:ltä tuijotellen, kasvissosekeittoa nautiskellen. Tänä iltana juoksen pyykkitupaan ja takas, kirotun myöhään. Yritän pysyä positiivisena ja löytää arkeen mielekkään rytmin. Maanantait ovat vaikeita, mutta niistä selvittyäni viikotkin kulkevat sujuvammin.
Työsuojeluhomma on ottanut tosissaan tulta alleen ja pidänkin tammikuun alussa monelle osastolle pientä turvallisuuskoulutusta, lähinnä uhkaaviin asiakastilanteisiin liittyen. Moni on kiitellyt, että koulutus tulee tosi tarpeeseen ja miksei tätäkään ole kukaan ennen tullut ajatelleeksi. Vajaat kaksi viikkoa varavaltuutettuna on siis vakuuttanut monet siitä, että olen mies paikallani. Olen siitä iloinen, sillä itse koen oloni tässä roolissa hyvin kotoisaksi.
Kahvit on juotu, aamun ekat puhelut ja laskut otettu. Hukutan itseni nyt tähän duuniin seitsemäksi tunniksi vielä, sitten voin jälleen hengittää vapaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti