TULENNIELIJÄ

Eilinen työpäivä oli kyllä melkoinen puserrus. Ihmekeissiä pukkasi toisensa perään ja tuntui, kuin en olisi saanut mitään aikaan, vaikka koko ajan puursin ahkerasti. Tänä aamuna kustannuspaikalle pääseminenkin oli jo kauhean työn ja tuskan takana (ratikat myöhässä, metro meni nenän edestä, dösä myöhässä), mutta perillä se hysteria vasta alkoi. Osastoltamme on kahden sijaan jo kolme poissa, joten pidän yksin pystyssä ns. tavallisten asiakkaiden puolta. Hermo on kireällä ja ikihumoristinen myyntijohtaja (saanen huomauttaa, että tuo adjektiivi oli silkkaa ironiaa) häälyy koko ajan niskassa hoputtamassa. Että paina paina tyttö nyt, tän pitää olla valmis eilen. Mä olen toisaalta kyllä ainoa, joka sille sedälle pistää vastaan, ilmoitan suoraan, jos en ehdi tai kykene.

Toinen torstai putkeen, eilinen päänsisäinen ja tänpäiväinen oikea. Huominen vielä ja sitten nukun, mä nukun perjantai-illasta maanantaiaamuun, no joo, sen kun näkisi.

Kotikoneongelmaani on löytymässä ratkaisu, kiitos Marjutin, joka ilmoitti, että voi varata mulle työpaikaltaan myyntiin tulleista läppäreistä jonkun. Ihanaa, en malta odottaa, että saan sellaisen koneen, joka ei tee minua hulluksi puolen tunnin välein!

Ihanaa on myös se, että hysteerisen halvalla löytämäni maiharit ovat saapuenet lähipostiini. Vielä kun ehtis hakea ne joskus.

Tänään yritän taas keskittyä positiiviseen ja toivon, ettei tuo taivaalta satava valkoinen kama saa mieltäni ihan pohjalukemiin.