Maanantaiangsti muuttui tiistaiangstiksi, eikä mikään oikeastaan muuttunut. Olen tosin tänään enemmän huolissani kuin eilen. En pysty pääsemään yli tämän rahadilemman ja raha onkin perinteisesti minulle se dilemma, joka eniten päänvaivaa tuottaa.
Kun ajatellaan ihan kylmällä järjellä ja loogisesti, ovat asiani kuitenkin melko hyvin. Velkojen kokonaismäärä jää muutamaan tonniin, ja se nyt on kuitenkin mielestäni paljon vähemmän kuin esimerkiksi kymmenen tuhatta. Tuo muutama tonni on joka tapauksessa minulle täysin saavuttamaton summa, käsittämättömän iso raha. Olenkohan lopun elämääni tässä velkakierteessä ja rahapulassa?
Huomaan ajattelevani lopun elämän ajatuksia päivittäin. Mulla on keski-iän kriisi, ensimmäinen varsinainen ikäkriisi koskaan. Mä olen elänyt niin kuluttavaa ja henkisesti raskasta elämää, että jotenkin todella koen olevani elämäni lopussa. Suunnittelen ehkä tässä angstissa jo hautajaiseni valmiiksi.
1 kommentti:
Pakkohan se on sinnitellä. Hautajaiset ne vasta kalliiksi tulee. Tosin ei ehkä itse tarvi välttämättä maksaa....
Lähetä kommentti