Gzus, mikä väsynyt kammottava kaaospäivä. Löysin pelkällä intuitiolla työpaikalle, kuskikaan ei tiennyt missä tämä sijaitsee. Perillä mua odotti jääkylmä avokonttori, jossa kaikki äänet kaikuvat kuin lentokonehallissa, eksyneen näköisiä kollegoita ja YKSI toimiva puhelin. Kiesus. Hirveän hässäkän keskellä sain omat koneeni toimimaan, mutta hoidapa siinä sitten asiakaspuheluita, kun koko muu henkilökunta pyörii huutaen ympärillä...
Lounaspaikkaan on niin pitkä matka, että ehtii just ja just kävellä sinne ja takaisin. Pomo väittää, että hyvin ehtii, mut sillä onkin niin pitkä ruokatunti kuin se itse haluaa, meillä on vain puoli tuntia. Pomo väittää myös, että meteliä ei ole yhtään sen enempää kuin ennen, mutta minä vannon, että tämä tila kaiuttaa aivan hulluna ja olemme kaikki menettämäisillämme järkemme.
Mä olen poikki. Mä haluan nukkumaan. Mä haluan pois täältä.
Mun visualisointi ei ihan onnistu näissä oloissa.
1 kommentti:
Ei kuullosta kivalta, -lievästi sanottuna.
Super-harmaa aamu, taitaa sataa vettä. Mä lähden katsastamaan hämeen psykiatrisia palveluja
c
Lähetä kommentti